Kymppi-blogi

Kymppi_logo

Inhimillisesti tehokas johtaminen-hankkeessa on käytössä oma blogi. Blogin nimi on "KYMPPI”, joka on vanha, historiallinen synonyymi sanalle esimies. Jo ennen muinoin savotoilla johti toimintaa ”Kymppi”, joka oli metsätyömiesten ja erilaisten työporukoiden pomo. KYMPPIin kirjoittavat sairaanhoitopiirin omat ”kympit”.

-----------------------

30.11.2019 Esimiestyö muuttuvassa ympäristössä

Vastikään taloon tulleena olen pohtinut omaa toimintatapaa esimiehenä, esimiestyötä Lapin keskussairaalassa ja yleensä, sen peruskiviä palaten ajatuksissa eettiseen johtamiseen. Perehtyminen moneen asiaan on kesken ja välillä on hyvä pysähtyä ydinasioiden äärelle. Kenen vastuulla eettinen työnteko on ja kuka sen toteutuksesta huolehtii? Minkälainen on eettisesti toimiva hoitotyön esimies? Miten pitäisi varautua uuden sairaalan mukana tuleviin muutoksiin, mikä minun roolini on tässä. Ohjaako meitä Hippokrateen vala vai Aristoteleen hyveajattelu vai kenties terveydenhuollon etiikan periaatteet, mistä tiedän mikä on oikein. Horisontissa siintää uusi sairaala ja siellä työskentelyyn valmistautuminen on monella tasolla alkanut vaikka puitteet ovat vasta tulossa muutaman vuoden päästä.

Koen eettisten näkökulmien pohdinnan tarpeelliseksi, jotta kykenen tukemaan toisia onnistumaan työssään. Tunnetusti esimiehellä tulee olla henkilökohtainen näkemys moraalisesti hyvästä työnteosta ja johtamisesta, jotta alaisiaan voi johtaa hyvin. Tätä olen pyrkinyt osaltani kehittämään vertaistuen avulla ja jatkuvasti itseäni kehittäen mm. koulutusten avulla. Haasteelliseksi esimiestyön arjessa voi nousta tilanne, missä työntekijän ja esimiehen moraalinen näkemys eriävät. Jos työntekijä ei pidä tärkeinä niitä seikkoja joita esimies ajaa eteenpäin, on asioiden ja henkilöiden riitaantuminen mahdollista. Oletko sinä kohdannut tällaista työelämässä? Miten voisimme ottaa opiksi aiemmista kokemuksista ne parhaat palat?

Esimiestyössä tarvitaan usein kykyä tunnistaa tunteita ja ilmapiiriä –tai ainakin siitä voi olla hyötyä. Esimiehen on samanaikaisesti annettava tilaa työyhteisössä ja osattava johtaa etäältäkin. Tasapainon löytyminen ja vallitsevan tarpeen tunnistaminen voi olla esimiehellekin vaikeaa ja näin sopiva oikean ja väärän johtamistavan valitseminen voi olla haastavaa. Eettisessä johtamisessa arvojen ja moraalin käsitteiden rinnalle nostan kyvyn toimia empaattisesti esimiehenä kaikissa päätöksentekotilanteissa. Toiminta- tai johtamistapaa arvioitaessa on haastavaa määritellä toteutuuko eettiset periaatteet vai ei, koska subjektiivinen kokemus voi vaihdella kovasti työntekijöiden ja esimiesten välillä. Jos eettisesti toimii oikein ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti mutta ei onnistu viestimään tätä työntekijöille selkeästi voidaanko sanoa, että eettinen johtaminen ei toteudu.

Haluan osaltani olla mukana luomassa tahtotilaa yhteisten päämäärien tavoittelussa. Koen, että muutokset ympärillämme ilmenevät aaltoliikkein. Jotakin on aina muutoksessa ja kehittymisen kannalta hyvä niin. Rakentamalla luottamusta uskon voivani olla pala tässä kehittämismatkassa. Sen vuoksi ja onnistumiseksi tarvitsemme keskustelua organisaation arvoista, yhteisen ymmärryksen luomista, johdonmukaisuuteen pyrkimistä ja lupausten pitämistä. Sekä selkeitä perusteluja jos jossakin asiassa tehdään poikkeus. Hoitotyön esimiestyössä jokainen päätös on jollakin tasolla yhteydessä toiseen ihmiseen, joko potilaaseen tai työntekijään. Näin ollen jokainen päätös tulee perustua arvopohjaltaan kestävään perusteluun inhimillisyys huomioiden. Arvokeskustelujen avulla voimme parantaa työyhteisön luottamuksen rakentumista ja eettisen johtamisen onnistumisen mahdollisuuksia. Olemme jo pitkästi hyvällä tiellä kun ymmärrämme, että eettinen johtaminen ei ole vain työn suorittamista vaan suorittaminen on rakennettu eettisin arvoin ja periaattein.

Alussa pohdin omaa rooliani tämänhetkisessä esimiestyössä ja kuin tilauksesta silmiini osui sanomalehdestä afrikkalainen sanonta: ”Jos haluat edetä nopeasti kulje yksin jos haluat päästä pitkälle kulje yhdessä muiden kanssa.” Just näin, ajattelin heti! Yhdessä, esimiehet työntekijöiden ja työntekijät esimiesten kanssa kulkien kohti inhimillisesti tehokasta uutta sairaalaa.
 

Kristiina Larikka
Kristiina Larikka
ylihoitaja
operatiivisen hoidon tulosalue


* * * *

20.11.2019 Inhimillisesti tehokas sairaala  -  keskiössä potilas

Sairaanhoitopiirin talousarvion laadinta tulevalle vuodelle on ollut haasteellista ja tuoreen laskentapäällikön näkökulmasta myös hyvin mielenkiintoista. On ollut ilahduttavaa huomata, että yhteistyö eri ammattilaisten välillä on ollut mutkatonta.  Ilmassa on ollut tekemisen meininki haastavasta tilanteesta huolimatta.  Henkilöstöä varmasti mietityttää, mitä sopeuttamistoimenpiteet tarkoittavat juuri minun kohdalla.  Ei voi liikaa korostaa johtamisen ja tiedottamisen tärkeyttä.

Sairaanhoitopiirin johtaja haastoi kaikki työntekijät miettimään toiminnan tehostamista sekä järkevöittämistä. Myös talousarvion laadintaprosessin uudistamisella meillä on mahdollisuus saada hyötyä siitä, että työaikaa voitaisiin vapauttaa meille tärkeään eli potilaaseen euroja unohtamatta.  Uudistamiseen olen saanut hyviä ajatuksia talousarvioprosessiin osallistuneilta.  Kiitos siitä. Esteenä ei ole ollut se, että puhumme eri murteella eli hoidolla ja taloudella.

Meidän kaikkien on hyvä pysähtyä miettimään, voitaisiinko asiat tehdä toisin laatua unohtamatta. Näillä ajatuksilla kohti uutta talousarviovuotta Inhimillisesti tehokkaassa sairaalassa.

Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

lshp_hallinto_Kuva blogiin 20.11.2019_1 

Seija Voutilainen
Seija Voutilainen
Laskentapäällikkö


* * * *

10.11.2019 Ei oo mun vastuulla!

Vastuullisuus on tällä hetkellä nosteessa. Vastuullisuudesta puhutaan ja kirjoitetaan niin kuluttajan, yrityksen kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Mitä vastuullisuus ja miten sen pitäisi näkyä Lapin sairaanhoitopiirin Kymppi-blogissa? Mietitäänpä sitä hetki.

Vastuullisuus ja vastuullinen johtaminen ovat nousseet kuumaksi puheenaiheeksi tilanteessa, jossa maapallo kärsii, globaali talous on muutoksen kourissa sekä yhteiskunta ja yritykset ovat keskellä suurta murrosta. Poliitikot, yritysjohtajat ja kansalaiset peräänkuuluttavat vastuullista johtamista ja vastuullisia päätöksiä, mutta mitä ne ovat? Vastuullinen johtaminen on tekoja, joissa yritys tai organisaatio kantaa vastuun omasta toiminnastaan, henkilöstöstään ja ratkaisuistaan. Yksinkertaista vai mitä? No, ei nyt ihan.

Vastuullisuus julkisessa johtamisessa on haastavaa. Lait ja normit määrittävät julkisten toimijoiden tehtäviä, jotka julkisorganisaatioiden on toteutettava. Samaan aikaan organisaation tehtäviin voi liittyä esimerkikis talous- tai tehokkuusnäkökulmia, jotka ovat ristiriidassa organisaation olemassa olon tai palvelun järjestämistapojen kanssa. Esperi Care on hyvä esimerkkitapaus, jossa yhtiön arvot ja todellisuus ajautuivat ristiriitoihin mm. henkilöstömitoituksen osalta.

Julkisessa johtamisessa joudumme usein tilanteisiin, joissa vanhat ja uudet toimintatavat tai lainsäädäntö ja taloudelliset realiteetit eivät kohtaa ja muodosta eheää kokonaisuutta. Julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa esimies joutuu valitettavan usein tilanteeseen, jossa hän tasapainoilee ja osoittaa vastuullisuutta kahden tai useamman eri tavoitteen ja/tai kriteeristön kanssa. Tärkeimmäksi kriteeriksi voivat silloin nousta seuraavat kysymykset: Mitä varten tämä organisaatio on olemassa? Miten meidän halutaan toimivan?

Vastuullisten ja kestävien päätösten lisäksi vastuullisessa johtamisessa tärkeää on myös vastuullinen viestintä. Vastuullinen viestijä ei kärjistä kohuilla.Elisa Juholinin ja Henrik Rydenfeltinmukaan organisaatiot ja viestinnän ammattilaiset osallistuvat julkiseen keskusteluun vastuullisesti ja toisia kunnioittavasti. Vastuullista viestintää eivät ole kohujen synnyttäminen tai keskustelujen kärjistäminen. Täytyy kuitenkin muistaa, että viestijä ja johtaja ovat vain ihmisiä. On inhimillistä, että tunteet ja reaktiot pääsevät valloilleen itselle tärkeissä asioissa. Voimakkaat ja tunteikkaat reaktiot eivät kuitenkaan edistä vakautta. Siksi vastuulliset organisaatiot ja johtajat eivät ruoki pelkoja ja epävakautta, vaan päinvastoin poistavat niitä viestinnällään.

Lopuksi vielä meille kaikille osuva vinkki OAJ:n viestintäjohtaja Hanna Ottmanilta: ”Pidetään me omilla työpaikoillamme ja ympäristössämme huoli siitä, että elämässä ja keskusteluissa säilyvät sävyt, tosiasioilla on merkitys ja keskustelukumppanit kunnioittavat toisiaan.” Tuossa voisi olla hyvä lähtökohta meidän vastuulliseen johtamiseenkin.

Mikko Häikiö
Mikko Häikiö
Kehitysjohtaja

Lähteet

Juholin, Elisa & Rydenfelt, Henrik (2017). Vastuullinen viestintä ei kärjistä kohuilla. Saatavissa: http://ven.fi/vastuullinen-viestinta-ei-karjista-kohuilla/
Kalmi, Riikka (2019). Vastuullista johtamista. Vox Cordis. Vaasan yliopistolehti 2/2019, ss. 32-33.
Ottman, Hanna (2019). Monisyisyys kunniaan. Opettaja 19/2019, ss. 3.

* * * *

30.10.2019 Fool us

Yksi lempisarjojani on amerikkalaisen taikurikaksikon Penn & Teller show ”Fool me”, jossa taikurit ympäri maailmaa yrittävät tehdä tempun, jota Penn & Teller eivät osaa selittää. Show on tavallaan taikureiden ”Idols”. Usein temput perustuvat katsojan huomion kiinnittämiseen ”vääriin” asioihin, jotta itse tempun toteuttamista ei huomata. Sarjaa on mukava katsoa ja samalla yrittää huomata asioita, joista taikuri yrittää kääntää huomion pois. Television kautta harhautusten huomaaminen on todella vaikeaa, sillä shown kuvaaja on päättänyt etukäteen, minkä kuvakulman meille katsojille näyttää.

Mitä ihmettä taikatempuilla on tekemistä keskussairaalan laajennushankkeen kanssa?

Jos katsotaan Lapin Kansan, YLE uutisten verkkosivujen ja Uuden Rovaniemen otsikoita tältä vuodelta, niin seuraavia asioita on saatu aikaiseksi:
- 300 pysäköintipaikkaa on tuhottu (4 otsikkoa), lisäksi YLE on tehnyt aiheesta juttuja TV:n alueuutisiin ja radioon
- Taideteoksiin käytetään puoli miljoonaa euroa (3 otsikkoa)
- Helikopterikenttä on tuhottu (2 otsikkoa)
- Lisäksi on tehty jutut allianssimallista ja VR-lasien käytöstä.

Otsikoita lukemalla on vaikea nähdä, miksi sairaalaa kannattaa edes laajentaa. Mediaa seuraamalla lappilaisen veronmaksajan ja LKS:n palveluja käyttävän on hankalaa hahmottaa, miksi tällaiseen hankkeeseen kannattaa ylipäätään sijoittaa veronmaksajien rahoja. Media toimii tässä hieman kuin taikurishown kuvaaja ja valitsee haluamansa näkökulman, jonka lukijalleen tarjoilee. Otsikoiden perusteella tarjottu kuva on siis varsin yksipuolinen ja varsinainen ”taikatemppu” jää näkemättä.

Jäljelle jää molemmissa yleisön reaktio - useimmiten taikatempuissa ”WOW!” ja laajennushankkeessa ”MITÄ [lisää tähän haluamasi kirosana]!?!”.

Mediamurrosta, somen nousua ja sitä kautta ihmisten halua ”triggeröityä” mitä pienimmistä aiheista on käsitelty monelta kantilta useilla foorumeilla. Lopputulos kehityksestä on kuitenkin kaikkien nähtävillä ja tuntuukin, että oikeasti merkitykselliset asiat jäävät usein ihmeellisen vähälle käsittelylle ja keskustelulle. Mitä suurempi ja tärkeämpi asia, sitä vähemmän siitä keskustellaan. Ehkä kaupallinen ja veronmaksajienkin kustantama media keskittyy ihmisille läheisten asioiden käsittelyyn ja sitä kautta reaktioiden herättämiseen, klikkien keräämiseen ja somejakoihin. Asia käy nopeasti räikeän selväksi vertaamalla verkkosivujen ja paperilehtien otsikointia samasta artikkelista:

Lapin keskussairaalan tulevalle pääsisäänkäynnille nousee parantava pallo – Taidehankintoihin on varattu yhteensä puoli miljoonaa euroa” kuului Lapin Kansan verkkosivujen otsikko taidekilpailun voittajasta 29.10.2019.

"Laajenevan sairaalan taidetta saa koskettaa” kuului Lapin Kansan paperiversion otsikko täsmälleen samasta uutisesta 30.10.2019.

Negatiivisilla reaktioilla raflaava otsikko saa ainakin klikin aikaiseksi paremmin kuin positiivinen otsikko. Paras mahdollinen lopputulos uutisartikkelille tuntuu nykyään olevan ns. ”someraivo”. Paha kello kuuluu kauas, hyvä kello ei saa klikkejä…

Toinen ongelma on aiheiden kiinnostavuus ja hahmotettavuus yleisölle. Laajennushankkeen varsinainen sisältö 0,35 %:n taidehankintoja lukuun ottamatta on

a) suuruudeltaan vaikeasti hahmotettava
- 138 miljoonaa euroa ja vieläpä useille vuosikymmenille jakautuva investointi eikä ns. käyttötalousmeno (tästä voisi kirjoittaa oman blogin, mutta sitä ei lukisi kukaan)
- 27 000 neliömetriä – vertailukohtana Rovaniemen toiseksi suurimmaksi kaupaksi valmistuva Minimani tulee olemaan noin 11 500 neliömetriä.

b) keskivertolappilaisen mielestä luultavimmin tappavan tylsä
- lappilaisia kuitenkin varmasti kiinnostaisi tietää, minkä vuoksi uusiin leikkaussaleihin tai päivystyspoliklinikkaan käytetään kymmeniä miljoonia euroja rahaa ja mitä sillä saadaan

Erityisesti tylsästä sisällöstä on hankalaa repostella kovin rienaavia otsikoita.

No entä sitten? Antaa median repostella klikkiotsikoitaan somessa jaettaviksi! Päinvastoin! Käytetään hyväksemme nykyistä keskustelukulttuuria, syötetään mediaan raflaavia aiheita, joista on helppo repiä klikkejä ja jakoja. Kyllästetään julkinen keskustelu parranpärinällä merkityksettömistä aiheista ja puuhaillaan taustalla omiamme vähät välittämästä kaikenkarvaisista someraivoista! Someraivo peittää alleen oikeasti merkitykselliset, mutta tylsät päätökset ja aiheet, jolloin paksut viivat päästään vetelemään vähällä keskustelulla ja oman mielemme mukaan.

No ei.

Jos homman annetaan luisua omissa kuplissaan triggeröityvien sometykkien johtamaksi reposteluksi on huomattava riski, että oikeasti tärkeitä asioita jää keskustelematta. Laajennusta rakennetaan kuitenkin lappilaisille asiakkaille ja potilaille sekä sairaanhoitopiirin työntekijöiden tulevaksi työpaikaksi. Jos aikaa ja energiaa käytetään pienten yksityiskohtien viilaamiseen, jäävät suuret linjat vähälle keskustelulle ja lopputulos voi olla jotain aivan muuta kuin, mikä olisi suotavaa! Roskaa tuli, mutta ainakin se on hyvän väristä roskaa ja alueella on riittävästi parkkipaikkoja!

Samalla tavalla suuren yleisön luottamusta päätöksentekijöihin rapauttaa, mikäli kuva jää yksipuoliseksi. Klikkiotsikoiden vihjailujen liipaisemina lähtevät liikkeelle some- ja foorumikeskustelut, joiden mukaan korruptoituneet poliitikot ja virkamiehet jakavat potilaiden pysäköinnistä ja veronmaksajilta kerättyjä rahoja taiteilijakavereilleen. Ei tarvitse ihmetellä, miksi populismi on nousussa läpi maailman. Yleisö näkee varta vasten tarjoillun kuvakulman taikatemppuun ja tuntee tulleensa huijatuksi.

Lapin keskussairaala palvelee maantieteellisesti neljäsosaa Suomesta ja suurta määrää vierailijoita. Väestön ja sitä myöten veronmaksajien määrä Lapissa vähenee, mutta turistien määrä ainakin vielä kasvaa. Lapin kahdeksan vuodenaikaa tuovat vielä oman lisänsä tähän soppaan. On meidän vastuullamme laajennushankkeessa ja sairaanhoitopiirillä tehdä kaikin tavoin kestävä sairaala, josta lappilaiset voivat olla ylpeitä. Sairaala, jonne he tulevat mielellään itse hoitoon ja jonne he turvallisin mielin tuovat hoitoon rakkaat läheisensä. Yksi laajennushankkeen tehtävistä on olla avoin ja läpinäkyvä päätöksenteossa ja niiden perusteluissa siten, että hankkeesta saatava kuva on totuudenmukainen. Kun yleisö näkee, kuinka taikatemppu tehdään, hommasta katoaa kaikki mystiikka ja repostelunaihe, mutta se antaa kuvan, mitä oikeasti tapahtuu.

Kun yleisö alkaa kysyä oikeita kysymyksiä, niin media alkanee myös raportoida niihin vastauksia. Tulevaisuudessa uskon, että julkisuudessa näkyy enemmän hankkeen todellista sisältöä ja uutisotsikotkin palvelevat tiedotusvälineiden yhteiskunnallista tehtävää tiedon jakamisesta.

Janne Keskinarkaus
Janne Keskinarkaus
Projektinjohtaja
Lapin keskussairaalan
ITU-laajennushanke

* * * * * *

20.10.2019 Ajatuksen voimaa

Ajatuksen voimalla voi siirtää vuoria, tai tehdä kynnyksistä esteitä ja pysyy jumissa.
Ja kun painat pitkin valtateitä, mielessäsi päihkyy ajatus.
Ajatuksen voimalla sä päädyt palatsiin, tai alas katuojaan, jos päässäs päätät niin ja kun painat kaiken villaisella, mielessäsi ohjaa ajatus.

Jos kaunis mielesi on, niin kauniimmaksi tuut. Millainen mielesi on, niin sellaiseksi muutut eikä yksikään mutteri, kivikirkko tai linkkari ole syntynyt itsestään, vaan ensin sisällä jonkun pään.
Jos kaunis mielesi on, niin sellaiseksi muutut.
Se on ajatuksen voimaa, ajatuksen voimaa.

Nämä Tuure Kilpeläisen sanat ovat putkahdelleet mieleeni usein erilaisissa tilanteissa niin työaikana kuin vapaallakin. Ne ohjaavat mielestäni loistavasti miettimään, miten paljon oma ajatus voi muuttaa sitä, miten kunkin tilanteen koemme.

Asenteemme ja ajatuksen voimamme mukaan voimme nähdä asiat uhkina tai mahdollisuuksina. Nykyinen taloustilanteemme pakottaa meidät tarkastelemaan toimintaamme eri yksiköissä. Toimintatapojen ja prosessien tarkastelu aika ajoin on tarpeellista myös ilman taloudellisia ”pakotteita” muun muassa jatkuvasti kehittyvän teknologian ja lisääntyvän tiedon myötä. Lääke- ja hoitotieteissä ei voida kauaksi aikaa pysähtyä tekemään asioita kuten aina ennenkin on tehty, koska silloin on vaara jäädä kehityksen kelkasta.

Prosessien ja toiminnan tarkastelu ja uudistaminen voi herättää yksiköissä uhkakuvia ja epävarmuutta tulevasta. Pyrkimyksenä kehittämisessä on kuitenkin aina potilaalle hyötyä tuottava, henkilökunnan hyvinvointia kunnioittava ja resurssit huomioiva sujuvampi toiminta. Varmimmin tähän jaloon tavoitteeseen päästään, kun kehitystyötä tehdään yhdessä kaikkien ammattiryhmien kesken. Yhteistyötä tässä, joskus haastavassakin tehtävässä, helpottaa se, että jokainen siihen osallistuva käyttää ajatuksen voimaansa tilanteen uutena mahdollisuutena näkemiseen eikä niinkään pitääkseen sitä kynsin hampain vastuttettavana uhkana. Muutos ja kehitys on jatkuvaa. Mielestäni on parempi olla sitä tekemässä, kuin seurata prosessia vierestä.

Ihmisten välinen kommunikointi on melkoisen vaikea laji, etenkin työpaikalla, jossa kommunikaatiotapa vaihtelee kriittisen hoitotilanteen edellyttämästä lyhytsanaisesta ja jopa käskevästäkin sävystä klinikkapalaverin keskustelevaan ja eri näkökulmat huomioivaan diskuteeraamiseen. Voimme kuulla toisen ihmisen varsin neutraalinkin puheen loukkaavana, mitätöivänä tai esimerkiksi välinpitämättömänä. Tähän syntiin meistä syyllistyy ajoittain varmasti jokainen. Kaikilla meillä on myös oma persoonallinen tapamme puhua, joka säilyy samanlaisena asemastamme riippumatta, ja joka voi tarkoittamattamme muuttaa viestimme sisältöä kuulijan sitä tulkitessa.

Johtotehtävissä olevien ihmisten yksi tärkeimmistä tehtävistä on tiedottaminen. Vaikeista asioista puhuttaessa törmää välillä siihen, että huomio kiinnittyy enemmän siihen, miten asia esitettiin kuin siihen, mitä oikeastaan tiedotettiin. Viesti jää kuulematta ja asian aiheuttama pahoinvointi henkilöityy itse ilmiön sijasta siitä puhujaan. Kuitenkin meistä jokainen voi valita, haluaako ampua viestin tuojan. Siten kommunikaatiossa vastuu onkin aina sekä puhujalla että kuulijalla.

Kuten Jari Jokelan taannoisesta blogi-kirjoituksesta saimme lukea, on edessämme haastava vuosi. Toivoisin, että voimme kohdata haasteet yhdessä, toisiamme tukien, yhteishenkeä luoden, yhteiseen kekoon kantaen. Tarvitsemme avointa ideointia sekä hyvien ajatusten levittämistä myös naapuriyksiköihin, oman navan unohtamista ja avarakatseista näkemystä. Päätetään pärjätä. Ajatuksen voimalla voimme siirtää vuoria. Voimme päättä olla tekemättä kynnyksistä esteitä.

Voima-ajatuksin

Eija Lampela
Eija Lampela
vs. ylilääkäri, osastonylilääkäri
Naistenklinikka

 

* * * * *

10.10.2019 Esimies saa voimansa osaavasta henkilökunnasta

Syyslomamatkallani jouduimme matkaseurueeni kanssa, jos ei ihan myrskyn silmään, valtaisaan merenkäyntiin. Kun hurja aallokko keikutti laivaa, minua rohkaisi, kun seurasin laivan henkilöstöä, kuinka he hallitsivat tilanteen. He jalkautuivat kannelle ja alakertaan, rauhoittelivat matkustajia ja antoivat ymmärtää, että tämä aallokko on kapteenilla hanskassa. Lohduttivat itkeviä vanhempia ja auttoivat oksentelevia lapsia.

Tämä ”laiva” jossa me työskentelemme, on myös melkoisessa myllerryksessä, normaalista poikkeavassa muutoksen rytinässä. Uuden sairaalan rakentaminen, vanhan osan korjaukset ja organisaatiouudistukset ja osallistaminen erilaisiin projekteihin hämmentävät henkilökuntaa.

Operatiivisen tulosalueen painopistealueet henkilöstön osalta 2019 ovat työhyvinvointi, joka on vuorovaikutteista ja avointa, oikea aikainen viestintä ja osaamisen tunnistaminen ja sen hyödyntäminen. Monet näistä ovat nousseet jo 2017 Kevan hyvinvointikyselyn kehittämisaiheiksi.

Tieto luo turvallisuutta
Tiedottaminen on nyt erityisen tärkeässä roolissa. Lähiesimiesten tehtävä on tuoda muuttuvien tilanteiden ajankohtainen informaatio henkilökunnalle. Esimiehillä on laajempi näkemys kokonaisuudesta ja tieto mihin asioilla on pyrkimys. Myös rivityöntekijälle on turvallista ja tärkeää tietää mitä suunnitellaan, mikä on päämäärä ja miten se koskee omaa perustyötä. Se turvaa oman työn hallintaa. Yksi tiedotuskanavista on Intranetti. Intranettiä ei aina ehditä lukea pysyäkseen ajan tasalla. Esimiehenä on pyrittävä valitsemaan työyksikköä koskeva informaatio ja tiedotettava siitä omien kanavien kuten osastotuntien ja viikkotiedotteiden kautta.

Henkilökunta kaipaa väliaikatietoja erilaisista projekteista. Projektityöntekijät keräävät tietoa yksiköistä, työstävät sitä koko Lshp:n käyttöön ja lopputuleman on tarkoitus hyödyntää juuri perustyöntekijää ja sen myötä potilaita.

Erityisen kiitoksen ansaitsevat allianssin tiedottajat, remonttiryhmien esimiehet ja palvelumuotoilija, jotka informoivat hyvin etukäteen, miten ja milloin kyseinen rakennusvaihe koskee yksikköä. Vaikka uutta ei rakenneta esimerkiksi poliklinikoille, olemme osallisia, kun yksiköitä suojataan kuuman sairaalan rakennuksen melulta ja remonttien aiheuttamalta muutostyöltä. Esimiehet jakavat tiedon henkilökunnalle.

Myös potilaat ovat hämmentyneitä uusista vaihtuvista kulkureiteistä, enää ei tutulle poliklinikalle pääsekään opittua polkua pitkin. Toimintoja yhdistellään ja lääkäritilanteet määrittävät kuinka palvelua pystytään järjestämään. Näistä on informoitu myös alueen lehdissä ja muissa tiedotusvälineissä, mutta päivittäin ohjaamme potilaita oikeisiin paikkoihin ja siksi myös henkilökunnalla pitäisi olla tieto myös muualla tapahtuvista muutoksista.

Osaamisen vahvistaminen
Kuten laivan henkilöstössä, myös sairaalassa, jokaisella työntekijällä on oma tärkeä roolinsa, jotta kokonaisuus toimii. Osaaminen ja sen kartoittaminen C&Q järjestelmän avulla on ollut suuri urakka myös perustyötä tekevälle hoitohenkilökunnalle. Esimiehen ja työntekijän kanssa pohditaan omaa oppimista ja koulutustarvetta. Projektiryhmän ohjauksessa olemme tehneet kaiken työn ohessa.

Toimenpidepoliklinikalla kehityskeskustelut on jo pidetty mallin mukaisesti. Jatkossa sen päivittäminen on helpompaa ja eri erikoisalan osaajista on tieto myös muissa yksiköissä.  Osaamiskortit kertovat myös mitä meillä tehdään ja tuo sen muidenkin yksikköjen tietoisuuteen Osaamien hallinta -sivujen kautta.

Korttien hyödyntäminen onkin seuraava haaste ja sen tulee olla jatkuvaa. Useita yksiköitä koskevia koulutuksia, esimerkiksi elvytyskoulutuksia voidaan suunnitella keskitetysti ja siten vähentää koulutusmatkojen kustannuksia. Digiaikakaudella sähköisen muodon hyötyjä ovat esimerkiksi henkilökohtaiseen sähköpostiin tulevat muistutukset, milloin on aika uusia erityyppisiä verkkotenttejä tai koulutuksia.

Työn mielekkyys on osa työhyvinvointia
Esimiehenä toivon, että eri erikoisalojen osaamisen varmistamiseksi voidaan tulevaisuudessakin panostaa ja voidaan siten olla kilpailukykyisiä tiedon ja taidon osalta juuri erikoissairaanhoidossa. Viime kädessä se hoituu potilaan laadukkaan hoidon takeeksi ja valintahan on potilaan. Hoitotyön perusopintojen lisäksi jatkuva kouluttautuminen on välttämätöntä, kokemus ja koulutus lisäävät oman työn hallinnan tunnetta ja siten myös työhyvinvointia.

Lshp:ssä, kuten Toimenpidepoliklinikalla, laadun mittareina ovat muun muassa asiakastyytyväisyys palautteet ja potilasturvallisuus. Laitteet pyritään pitämään ajanmukaisina ja niitä kehitellään yhä potilasystävällisemmiksi ja turvallisimmiksi. Laitehallinnan kriteerien mukaisesti varmistetaan osaaminen ja siten käyttöturvallisuus. Kivun hoitoon panostetaan, kivun lievitystä tarjotaan pelokkaille potilaille. Otamme haasteena vastaan muuttaa mielikuva huonosta skopiakokemuksesta parempaan. Erityisosaaminen, kokemus ja työhyvinvointi heijastuu hyvään palvelukokemukseen.

Tähystysyksikössämme esimiehenä en jaksa olla ihmettelemättä henkilöstön asennetta tehdä tätä työtä ”rakkaudesta lajiin”. Oma osaaminen ja sen tuoma tyydytys lisää työhyvinvointia. Hyvinvoiva henkilökunta on myös pysyvää. Hyvään työilmapiiriin on helppo myös opiskelijoiden helppo tulla ja se taas lisää koko hoitotyön imua.

Muutoshaasteisiin vastaaminen esimiestasolla on haastavaa, mutta kuuntelen herkällä korvalla henkilöstön reagointia. Tiedottamisen tarve on ilmeinen ja oman perustyön osaamisen varmistaminen koulutusmäärärahojen puitteissa näen tällä hetkellä tärkeimmäksi.

Nautin työstäni esimiehenä niin kauan kun se on mahdollista. Saan voimani osaavasta henkilöstöstä ja työn sujuvuudesta. Suunnitelma yhdistää Toimenpidepoliklinikka suurempaan toimenpideyksikköön Leikkaus- ja anestesiayksikköön on edessä. Siihen valmistautuminen on jo alkanut, toivottavasti riittävän ajoissa, jotta selviämme siitä kunnialla työhyvinvoinnin kärsimättä.

Vaikka päivittäinen haaste on miten tässä aallokossa luovitaan, arjessa auttaa, että keskitymme tyydytystä tuovaan perustyöhön. Digitalisoituminen tuo uusia haasteita ja hoitoprosessit muuttuvat ja siinä virrassa on mentävä. Kun miehistö laivassa on vahvaa, osaavaa ja roolit selvät, meitä ei kovatkaan tuulet kaada.

Varmaa kuitenkin on, että mitään laivaa ei ole rakennettu seisomaan satamassa.

LSHP_Kymppi-blogi_lokakuu2019_JaanaHakola_pieni_20191010.jpg
Jaana Hakola
Osastonhoitaja
Toimenpidepoliklinikka

 

* * * * *

20.9.2019 Yhdessä potilaan parhaaksi

”Ei tässä työtä pelätä - käyvään vaikka työn viereen makkaamaan."
”Työ tekijäänsä kiittää."
"Työ tekijäänsä neuvoo."
"Työ on miehen kunnia."

- Suomalaisia sananparsia

"Työ on siunaus joka näyttää kiroukselta." - Lawrence Durrell

Mitä on työ? Mitä on yhteistyö? Työelämässä yhteistyö on monen yksittäisen asiantuntijan tai osaajan yhdessä tehtyä työtä. Tavoitteena yhteistyölle on jokin yhtenäinen päämäärä, jonka haluamme saavuttaa. Sairaalatyössä päämäärä on luonnollisesti hyvin hoidettu ja tyytyväinen potilas tai asiakas. Potilaan hyvä hoito vaatii monen eri ammattiryhmän osaamista ollakseen turvallista ja sen vuoksi se vaatii myös moniammatillista yhteistyötä. Ennen kaikkea hoitajien ja lääkäreiden välisen yhteistyön lisäämisen tärkeys ja tasavertainen työkaveruus ovat yhteistyön muotoja, joita sairaalassa tulisi edistää.

Mitä ajattelemme yhteistyön toteutumisesta hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden välillä Lapin keskussairaalassa? Tehdäänkö sitä yleensäkään ja sujuuko se jouhevasti toisiimme luottaen? Työmme päämäärät ja tavoitteemme ovat samat. Haluamme hoitaa potilaat hyvin. Miksi emme tavoittelisi potilaan parasta hoitoa yhteistyössä? Onko hoitajien ja lääkäreiden välillä kilpailua ja omaan arvoon tai ammattiylpeyteen liittyviä tekijöitä, jotka estävät hyvän moniammatillisen yhteistyön tai ainakin vaikeuttavat sitä?

Moniammatillinen yhteistyö on tärkeää, jotta potilasturvallisuus säilyy. Yhteistyö auttaa ymmärtämään toisiamme ja lisää avoimuutta. Se lisää myös luottamusta toisiimme sekä toisen arvostusta ja toisen tekemän työn arvostusta. Yhteistyötä tehden koemme oman työmme tärkeäksi ja olemme motivoituneita.  Päämäärä ja tavoitteet ovat selkeänä mielessä, haluamme sitoutua työhömme ja ottaa vastuuta. Toimiva yhteistyö vaikuttaa myös siihen, että voimme hyvin työssämme.

Tarvitsemme yhteistyötä paljon silloin, kuin suunnittelemme uusia hoitotyön käytänteitä. Meillä kirurgian vuodeosastolla ajankohtaista on nyt muutos, jossa potilaiden lääkehoitoa kehitetään katkeamattomaksi käytännöksi ja jossa lääkärin rooli määrätyn lääkkeen kirjaamisessa muuttuu. Aiemmin hoitajan toteuttama lääkemuutos Esko-lääkehoito -osioon on nyt yhteisesti sovitusti lääkärin tehtävä. Alussa tietysti teemme sen hoitajan ja lääkärin yhteistyönä. Näin voimme lisätä lääkehoidon turvallisuutta, kun lääkemääräyksen tulkinta jää pois ja määrääjä kirjaa lääkkeen koneelle.  Tämän uuden lääkehoitomallin kohdalla olemme saaneet koulutusta ja sopineet lääkäreiden kanssa yhteistyöstä. Yhteisten käytänteiden sopiminen uudessa tilanteessa vaatii keskustelua, perusteluja ja toisen työn ymmärtämistä. Olemme siis jälleen toteuttamassa muutosta. Teemmekö sen moniammatillisesti yhdessä loppuun saakka?

Muutos vaatii siis paljon yhteistyötä. Yhteistyö ei suinkaan lopu siihen, kun uusi käytäntö on polkaistu käyntiin, vaan jatkossa tarvitsemme jatkuvaa vuoropuhelua siitä, miten uusi käytäntö on toiminut ja millaiseen yhteistyöhön olemme pystyneet. Vuoropuhelua voidaan käydä arjen työn keskellä tai järjestää aikaa keskustelulle. Hoitohenkilöstöllä on toiveita siitä, että voisimme järjestää enemmän yhteisiä keskustelutuokioita lääkäreiden kanssa. Tulevina niukkuuden aikoina yhteisen ajan järjestäminen eri ammattiryhmien välillä on haastavaa ja kallistakin, mutta yhteistyöllä lopputulos voisi olla parempi työn tehokkuuden ja motivaation näkökulmasta.  

Mukavaa yhteistyötä syksyyn!

LSHP_Kymppiblogi_20190920_KatiManninen

Kati Manninen
vs. osastonhoitaja
Kirurgian vuodeosasto 4

* * * * *

10.9.2019 Mitä saa kympillä?

- Mitä saa viidellätoista pennillä, kyseltiin aikanaan televisiomainoksessa. Mustavalkotelevision aikana eläneet muistavat, että sillä sai lautasellisen ravitsevaa ja hyvää kaurapuuroa. Viidellätoista sentillä saa tänä syksynä tunnin pysäköintiaikaa virka-aikana LKS:n henkilökunnan pysäköintipaikoilla. Ensimmäisen maksullisen viikon jälkeen kokemus on, että ainakin lämpimän syyssään aikana pysäköinnin maksullisuus täyttää tavoitteensa. Pysäköintipaikoilla on täyttä, mutta siellä täällä on kuitenkin muutama tyhjäkin ruutu. Lappi-Areenan pysäköintipaikalla puolestaan on kohtalainen määrä autoja ja sairaanhoitopiirin työntekijöitä näkyy aamusella kulkemassa vaaran rinnettä alas ja iltapäivällä ylös. Pysäköinnin maksullisuus on keskusteluttanut ja herättänyt kritiikkiä. Useimmat työntekijät tuntuvat kuitenkin ymmärtävän pysäköintitalon rakentamisaikaisen poikkeustilanteen ja sopeutuneen siihen. Syksyn räntäsateiden ja talven pakkasten myötä tilanne saattaa toki muuttua.

Sairaanhoitopiirin talousarvion laadinta tulevalle vuodelle ei tänä syksynä ole helppoa. Laskennallinen sopeutustarve talousarviokehyksessä on n. 3 miljoonaa euroa. Se perustuu sairaalan toiminnan rahoittavien jäsenkuntien tiukkaan taloustilanteeseen. Mukana ei vielä ole mukana pysäköintitalon eikä sairaalan laajennuksen pääomakustannuksista (lainojen korot ja lyhennykset) aiheutuvaa sopeutustarvetta. Talousarviovalmistelun edetessä sopeutustarve näyttää muodostuvan n. 4 – 5 miljoonaksi euroksi. Siis sairaanhoitopiirin menot näyttävät ensi vuonna olevan tuon verran enemmän kuin mihin käyttöömme annettavat yhteiset verorahat riittävät. Olipa kyse kolmesta, neljästä tai viidestä miljoonasta, kyse on isosta summasta rahaa. Toisaalta sairaanhoitopiirin yli 200 miljoonan euron budjetista nuo miljoonat ovat parin prosentin suuruusluokkaa.

Neljä miljoonaa euroa vastaa n. 80 työntekijän vuosipalkkaa henkilösivukuiluineen. Onko meillä siis 80 työntekijää liikaa? Maksajat ja veronmaksajat miettivät rahojen riittävyyttä ja kenties vastaavat myöntävästi. Potilaat ja jäsenkuntien asukkaat miettivät palvelujen saatavuutta ja kenties vastaavat kieltävästi. Totuus on ehkä savolaisittain ”suattaa olla vuan suattaa olla olematta”.

Sairaanhoitopiirillä on pyöreästi laskettuna 2000 työntekijää, joista kukin tekee pyöreästi laskettuna 200 työpäivää vuodessa. Me kaikki yhdessä teemme siis pyöristettynä n. 400.000 työpäivää vuodessa. Jos meistä jokainen pystyy jokaisena työpäivänä aikaansaamaan kymmenen euron menojen säästön tai toiminnan tehostamisen, siitä kertyy vuodessa neljä miljoonaa euroa. Käytämmekö jossain rahaa sellaiseen, mikä ei ole välttämätöntä? Kymmenen euroa on keskimäärin vajaan puolen tunnin palkka henkilösivukuluineen. Käytämmekö oikeasti työaikamme jokaisen puolituntisen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla? Vaikka emme työpäivän mittaan laiskottele tai odottele turhaan, onko silti tapamme tehdä töitä tehokkain mahdollinen? Mitä kaikkea sellaista hukkaa työpäiväämme sisältyy, josta voidaan päästä eroon toimimalla toisin kuin ennen?

Vanha tarina kertoo laihialaisemännän hautajaisista, jossa joku hautajaisvieraista oli ottanut kahvikupin kanssa toisenkin pullapalasen. Tähän leski-isäntä oli kommentoinut: ”Et viittis, kun on muutoonkin tuota surua”. Kiirettä, painetta ja stressiä on työssämme meillä jokaisella, ja lisäkuormaa emme enää kaipaisi. Tästä huolimatta, tässä syksyn ensimmäisessä kymppi-blogissa kutsun kaikki sairaanhoitopiirin työntekijät miettimään jokaisena tulevana työpäivänä, miten tuo kympin säästö tai toiminnan tehostaminen puolella tunnilla oikeasti saadaan aikaan. Kysytään yhdessä, mitä saa kymmenellä eurolla. Olisiko vastaus potilaiden ja veronmaksajien kannalta järkevää toimintaa? Sitähän on inhimillisesti tehokas sairaala.

LSHP_Kehittäminen_Kymppiblogi_JariJokela_20190910
Jari Jokela
sairaanhoitopiirin johtaja